Jos muistaisin elää myös tänään

Tiiättekö, kun odotatte ihan hirveästi jotain kivaa juttua, mikä on tapahtumassa lähitulevaisuudessa?

Parin viikon päästä on luvassa illanistujaiset ystävien kesken, kuukauden päästä olet menossa häihin, parin kuukauden päästä menet festareille, kesän päätteeksi menette vielä koko kaveriporukan kesken mökkeilemään... Ja kappas, siinä se kesä olikin. 

Musta tuntuu, että olen elänyt näin jo useamman vuoden. Odotan aina jotain mukavaa, mitä seuraavaksi on tapahtumassa. Kun se on ohi, alan odottamaan taas seuraavaa sovittua juttua.

Tuntuu, että arki tässä välissä on vain pakollista suorittamista. En ole nauttinut arkisista asioista, enkä juurikaan muista, mitä olen koko viikolla touhunnut ja tehnyt.
Musta on kamalaa huomata, miten nopeasti aika kuluu. Aina on yhtäkkiä taas joulu, sitten vappu ja kappas nyt kesä. Sitten synttärit ja taas onkin joulu. Mitä mä tein siinä välillä? En muista... 

Jotenkin havaihdun tähän asiaan bussissa istuessani. Mietein, että mitä tekisin ensi viikonloppuna? Ja mietein tätä asiaa siis bussissa viime lauantaina. En edes ajatellut, mitä tekisin maanantaina, tiistaina, keskiviikkona, torstaina tai perjantaina? Teen tällä hetkellä työtä, jota rakastan.
Musta on aina ihanaa, kun tulee maanantai. Pääsen töihin tapaamaan mahtavia työkavereitani ja joka päivä tutustumaan uusiin ihmisiin. Ja vaikka rakastan sitä, mitä arkeni pitää sisällään, tuntuu silti, että se on ollut mulle aina pelkkää suorittamista.
Mä en oo oikein löytänyt syytä mun ajatuksille ja jatkuville odotuksille.

Mulla on ystävä, joka on aina osannut elää päivä kerrallaan. Aina kun olen kysellyt häneltä, sopisiko nähdä viikonloppuna, lähdettäisiinkö ulos tai shoppailemaan,  hän yleensä vastaa "katsotaan sitä sillon". Mua on aina raivostuttanut, että häh, etkö muka voi sopia alkuviikosta, että näemme viikonloppuna?! Nyt mä ymmärrän mun ystävää. Toki on kiva, että on jotain suunnitelmia ja tapahtumia myös tulevaisuudessa.
Mutta haluan todellakin ottaa mallia hänestä! 

Haluan nauttia myös siitä arjesta viikonloppujen välillä.

Mä olen onnellisimmillani juuri nyt mun elämässä. Oon saavuttanut laihdutusprojektini tulokset, itsetuntoni on kohonnut älyttömästi, olen saanut upean työn,
mulla on mahtava perhe ja ystäväpiiri ja yleisesti voin hyvin ja olen iloinen. Kun muistaisi vielä elää myös tänään. Nauttia arkisista asioista eikä aina olla odottamassa huomista.

Halusin vaan myös kertoa että täällä ollaan. Aion jatkaa taas aktiivista kirjoittamista ja kuvaamista kaikista liikunta ja hyvinvointi jutuista. Mutta oonko ainoo, joka on elänyt näin?
Mä aion kuitenkin tehdä sillä muutoksen. Tänään. Nyt. 

Ihanaa kesän alkua kaikille,

Jenni 

 

On yllättävän helppoa näyttää täysin erilaiselta

Moikka, elossa ollaan! Yritän saada tälle mun blogille selkeää suuntaa ja rajata postaukset
tiettyjen aihealueiden alle - jottei tästä syntyisi kunnon sekamelskan kaatopaikkaa.
Kuvat puhutkoon taas puolestaan. Ainakin meillä naisilla on helppoa tehdä itsestämme pieinilläkin jutuilla täysin erinäköisiä. Mun mielestä meikkaamisessa ja laittautumisessa ei ole mitään vikaa, päinvastoin! Pidän siitä, että saan laittaa itseni kauniiksi ja tykkään myös saada muilta naisilta inspistä omiin juttuihin. Uskon, että miestenkin silmään miellyttää enemmän huoliteltu nainen, vaikka monet sanovatkin arvostavansa luonnollisuutta.  No... alla olevissa kuvissa mulla on paskanen tukka ja hikinen naama, olen juuri tullut kuntosalilta. En ihmettele yhtään, etten sen kummemin herätä miehissä tai naisissa kiinnostuta ainakaan kuntosalilla. Ähkin siellä naama punaisena ja hiki valuu pitkin naamaa. Ja kyllä, olen ilman meikkiä. Aihe josta voisin väitellä vaikka maailman tappiin asti, on meikkaaminen kuntosalille... Jutellaan siitä joskus toiste.

Ja kas näin! Suihkussa käyty, hampaat harjattu ja lärvi meikattu. Hiuksia sävytin keltasuutta poistavilla shamppoolla ja hoitoaineella. Hampaat harjaan valkaisevalla hammastahnalla.
Ja kuvista löytyyki mun lempparituotteitani! Meikkaan yleensä aika hillitysti, en välitä sen suuremmin käyttää luomivärejä, rajauksia tai huulipunia - joskus kyllä hulluttelen ja käytän niitäkin!
On siis yllättävän helppoa saada itsestään aivan erinäköinen.

Mitäs tykkäsitte? Ajattelin myöhemmin videolla esitellä mun suosikki kauneustuotteita.

Ihanaa kevään odotusta,

Jenni

Suolaista ja makeaa - gluteenittomana!

 Näitä kuvia lisäillessä iskee taas ihan hirveä makeanhimo... Toi mutakakku oli ihan älyttömän makeeta ja makeanhimo lähti pienelläkin palalla. Mutta haluaisin sitä kiitos nyt heti lisää nam!
En ole siis syömisieni kanssa missään kohtaan "täyskieltäytyjä" vaan kaikkea kohtuudella, eikö?
Pidän herkkupäivän yleensä kerran kahdessa viikossa ja kun herkkupäiväni on, niin syön kyllä kaikkea makeaa ja mättöä ihan olantakaa. Ne ketkä seuraa mua Snapissa, niin huomasivatkin varmaan, että maanantaina oli herkkupäivä... Haha!

Mutakakku

150g voita

1½ dl sokeria

3 munaa

3½ gluteenittomia jauhoja

½tl leivinjauhetta

2rkl kaakaojauhetta

150g taloussuklaata

Päällä

valkosuklaata

kindersuklaata

daimsuklaata

-Ekstrana laitoin kaukkutaikinaan Tazzan kaakaotiivistettä,
joka toi kakkuun entistä enemmän makeutta.
Aloita kakun valmistaminen vaahdottamalla pehmeä voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon munat yksitellen. Lisää kuivat aineet seoksena siivilän läpi.

Sulata paloiteltu suklaa esim. mikrossa keskiteholla. Tarkkaile sulamista, että suklaa ei pala. Lisää suklaasula kakkutaikinan joukkoon.

Leikkaa kakkuvuokaan (Ø 23 - 24 cm) pohjaa reilusti suurempi leivinpaperipala. Kaada taikina vuokaan leivinpaperin päälle.

 Paista kakku 200 asteessa 12 - 15 min. Kypsä mutakakku on pinnalta ja reunoilta kypsä, mutta sisältä pehmeän suklainen.

Anna kakun jäähtyä hetki. Ota kakku vuoasta, irrota paperi ja nosta varovasti tarjoiluvadille.

Sitten kokkailin myös suolaista piirakkaa. En ollut ennen ikinä tehnyt mitään suolaista kakkua.
En tiennyt, että sen pohja on niin helppo tehdä? Piti vielä googlailla uudelleen suolaisen piirakan pohjan ohjetta, kun en heti uskonut, että se on niin helppo... Lopputulos oli 10+! Äitikin kehu! 

Kinkku-pinaatti piirakka

Pohja

2½dl gluteenittomia jauhoja

100g voita

4rkl maitoa

Täyte

250g pakastepinaatteja

1 sipuli

150g ananasta

250g kinkkusuikaleita

200g creme fraichea

1dl maitoa

3 kananmunaa

haluamiasia mausteita

juustoraastetta päälle

Kuumenna uuni 200-asteiseksi. 

Sekoita voi ja jauhot, lisää maito ja sekoita taikinaksi. 

Painele taikina piirakkavuokaan (ø noin 23 cm). Laita jääkaappiin puoleksi tunniksi. 

Sulata pinaatit. Kuori ja viipaloi sipuli. Pilko ananakset. Sekoita crème fraiche, maito, kananmunat ja mausteet. Laita pinaatti, sipuli, kinkkusuikaleet ja ananakset piirakkapohjalle. Kaada päälle munamaito ja ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista noin 35-40 minuuttia.

Tälläsiä ohjeita tällä kertaa, suosittelen kokeilemaan molempia. Helppoja tehdä ja hyvän makuisia!
Tuota suolaistapiirakkaakin on helppo muunnella omilla mielitäytteillä sopivaksi - jäi itseä harmittamaan, etten lisännyt joukkoon aurajuustoa. Ensi kerralla sitten!


Herkkulisia hetkiä,

Jenni

Vihdoin haluan olla minä

Mä olen usein elämäni aikana kokenut, etten ole ollut sitä mitä haluan. Ihan kun olisin ollut vangittuna mun kehoon, joka ei edes ole tuntunut omalta. Ennen yritin näyttää vain hyvältä muiden silmissä, en omissani. Yritin olla kokoajan parempi ihminen ja sellainen joka mielyttäisi kaikkia. Arvatkaa oliko ihan helvetin raskasta? Yhtä tänäpäivänä parasta ystävääni mielistelin kouluaikoina ainakin vuoden päivät, koska ajattelin ettei hän pitäisi minusta jos olisin oma itseni. Ja etenkin pelkäsin sitä ettei hän enää viettäisi aikaa kanssani. Etäännyimme vain siitä syystä, että minä en ollut se ihminen johon hän alunperin tutustui - onneksi nykyään asiat ovat toisin ja olemme hyviä ystäviä. 

Tuhlasin energiaani ihmisiin, jotka eivät oikeasti edes halunneet olla kavereitani, mutta minä halusin olla heidän. Olin valmis järjestämään illanistujaisia, lounastreffejä mitä vain. Kun viimeisen kerran kutsuin ihmisiä luokseni, ei kukaan tullut. Syitä syiden perään, miksei kukaan päässyt paikalle - eikä kukaan heistä ole tämän jälkeenkään ehdottanut tapaamista, enkä aio minäkään. En tarkoita tällä sitä, että ystävieni ja kavereideni tarvisi olla aina niitä, jotka ottavat minuun ensin yhteyttä. Saattaa kulua pitkiäkin aikoja, kunnes taas tapaamme ystävieni kanssa. Mutta kaikkein parasta siinä on se, että voimme olla molemmat omia itsejämme ja jatkaa siitä mihin viime kerralla jäimme. Vaikka olisimme puhumatta monen kuukauden ajan, tiedän että he ovat yhä ystäviäni - hiljaisuudesta huolimatta. Minun ei tarvitse todistaa heille viikottain olevani heidän ystävyytensä arvoinen. Saan olla juuri minä, hyvineä ja pahoine puolineni. 

Tämä mun oman kropan muokkausprojekti on tuonnut mulle paremman olon sekä ulkoisesti, että sisäisesti. Ensimmäistä kertaa elämässäni uskon itseäni, kun totean peiliin katsoessani näyttäväni hyvältä. Teetin juuri asuntoni valokuvakehyksiin kuvia minusta perheeni ja ystävieni kanssa. Muistot valokuvien takana ovat mitä parhaita, mutten olisi halunnut teettää oikeasti yhtäkään kuvaa itsestäni. Kun katsoan vanhoja kuviani, pidän itseäni kamalana. Ennen kun joku kysyi, mikä minussa on parasta, luettelin aina samat asiat: silmät, hiukset ja tissit. Nyt voin hyvillä mielin sanoa, että pidän itsestäni kokonaisuutena, en vain yhdestä tai muutamasta asiasta erityisesti.

 

En halua tällä tekstillä osoittaa, että kulkisin jotenkin nokkapystyssä tai ajattelisin olevani muita ihmisiä parempi. Mutta oikeasti tämän laihdutusprojektini aikana olen vasta alkanut miettiä itseäni ihmisenä syvällisemmin. En vieläkään tiedä täysin, mitä aion tehdä "isona", mutta tulevaisuus ei pelota mua kuten ennen. Oon jotenkin todella onnellinen just nyt. Oon päässyt niistä asioista eroon, joista stressasin ennen lähes päivittäin. Vaikka vietänkin paljon aikaa nykyään yksin, ei se haittaa minua ollenkaan. Ennen taas murehdin sitä, jos en päässyt johonkin bileisiin esimerkiksi töideni takia. Koin olevani automaattisesti ulkopuolinen, jos en päässyt paikalle. Onneksi tämäkin ajattelutapa on historiaa! 

En mitenkään edelläänkää koe olevani täydellinen - en usko että kukaan meistä. Mutta se, että voin hyvällä itsevarmuudella sanoa pitäväni itsestäni juuri tälläisenä kuin olen, on todella paljon. 

En voisi olla ylpeämpi itsestäni. Se että ole haastanut itseni monessa asiassa
ja pohdiskellut minua itseäni, on mahtavaa!

 

Ensimmäistä kertaa haluan myös todeta, että tässä on paljon onnistuneita valokuvia minusta. En nää kuvissa vain virheitä, kuten ennen. Kaksoisleukaa tai vatsamakkaraa, joka esti minua julkaisemasta kuvaa. Minulla itsevarmuus on kasvanut oman kehon muutokseni kautta, kaikki eivät tietenkään tarvi siihen ulkoista muuntautumista. Mutta olen onnelinen, että löysin "oman tieni onneen".

Mä haastan teidät kaikki pohtimaan itseänne ja varsinkin keskittymään asioihin,
jotka tekee just sut onnelliseksi!

-Jenni

33 neliötä

Muistan kun ekan kerran näin ilmotuksen tästä asunnosta... Tori.fi sivuilla oli vain yksi laajakulmakuva, missä näkyi ehkä puolet asunnosta. Mutta silloinen vuokralainen oli sisustanut asunnon todella kauniisti ja heti kuvan nähdessäni ajattelin, että mä haluan muuttaa tonne! No täällä mä nyt olen asustellut 2014 marraskuusta saakka. Aika on mennyt älyttömän nopeesti ja oikeastaan vasta kuukauden sisällä tää asunto on muotounut sellaiseksi, millainen haluankin sen olevan. Sain tilattua kehyksiin valokuvat ja hankittua vielä pieniä sisustus juttuja. Toki aina maku välillä muuttuu ja tulee hankittua uusia juttuja, se on ihan okei!

Mä pidän siitä, että vähemmän on enemmän. Tarkoitan tällä sitä, että mä en halua tuoda mun asuntoon liikaa kalusteita tai muita tavaroita. Pidän mun valkoisesta ja erittäin valoisasta asunnosta. Parasta ehkä on myös tuo kiinteä vaatekaappi, joka ei yllä kattoon asti. Se kuitenkin erottaa makuuhuoneen ja olohuoneen toisistaan - vaikka asuntoni yksiö onkin. Olohuoneen puolelta se on seinä ja makuuhuoneen puolelta avautuu suuret vaatekaapit. 

No parasta on myös tuo ikkuna. Ah! Se on melkein lattiasta kattoon ylettyvä ja niiiin ihanan leveä! 

Ei paljon valoisaan aikaan tarvitse käyttää lamppuja. Ikkunan takana sijaitseekin sitten kesäisin yksi lisähuone, meinaan mun parveke jossa rakastan hengailla kesäisin.
Siitä parempaa postausta sitten kesemmällä.

Keittiö on aika pieni, mutta sanotaanko että riittävän kokoinen, kun yksin asuu ja kokkailee! Seuraavassa asunnossa toivonkin sitten olevan suurempi keittiö.. Mutta pienuudestaan huolimatta pidän mun keittiöstä. Etenkin valkoisista pinnoista ja tuosta pienestä ikkunatasosta,  

joka toimii mun maustehyllynä. 

Naulakosta ja vessasta en napannut kuvia - ei eivät ole nyt siisteimmillään näillä kurakeleillä, eikä kyllä muutenkaan haha! Niitä kerkeän esittelemään myöhemminkin lisää. Keittiön ja olohuoneen välillä sijaitsee mun ruokapöytä sekä kokovartalopeili. En muista mistä sain silloin tuon idean ripustaa valosarjan tuon peilin ympärille, mutta kun työkaverilta löytyi silloin varastosta sopivat ja ylimääräiset, kun kerroin tulevasta sisustusideastani.
Valosarja on alunperin Granitista (aivan ihana sisustusliike)!

Tälläiseltä mun asunto näyttää, mitäs tykkäsitte? Tykkään hirveästi kuvata myös kaikkia
sisustus juttuja, joten tälläsiä varmasti tulossa myös tulevaisuudessa.

Mukavia sisustus-hetkiä,

Jenni

Kamera: Canon eos 50D + 50mm f/1.8
Snapchat, Instagram ja Periscope @zzenii

Herkulliset banaaniletut

Tänään tein taas iltapalaksi näitä mun suosikkeja - meinaan banaanilettuja!
Näitäkin on niin helppo muokkailla vähän eri makuisiksi pienillä jutuilla.
Lisäämällä eri makuista proteiinijauhetta, kookoshiutaleita tai esim kanelia.
Lisäksi nää on tosi helppo ja nopea valmistaa. 

Mä heitän aina kaikki ainekset blenderiin ja kaatelen siitä sitten pannulle.
Tänään mun lettuihin tuli:

1 kpl banaani

2kpl kananmunia

Kourallinen kookoshiutaleita

30g Vanilja proteiinijauhetta

Välillä teen myös niin, että pistän lettujen sekaan vain kolme valkuaista. Silloin letuista tulee vieläkin "kuohkeampia" ja terveellisempiä. Keltuaiset syönkin sitten aamupalaksi!

Letut tulee muistaa paistaa keskilämmöllä. Esimerkiksi mulla levyn saa 12 tasoon asti, niin paistan letut aina 8 tasolla, jotta ne eivät pala, mutta kypsyvät kuitenkin kokonaan.
Näistä aineksista saa tehtyä 2 isoa lettua.

Sitten nautin letut marjojen ja mehukeiton kanssa.
Tänään laitoin päälle pensasmustikoita ja mansikkamehukeittoa, nam!
Valmistusaika näissä on noin 15min.
Suosittelen kyllä näitä kokeilemaan, sillä nää on myös hyvä ja terveellinen välipala tai iltapala.


Ajattelin kerran viikossa julkaista jonkun kokkailu/resepti jutun tänne.
Kertokaa ihmeessä jos kokeilette näitä että mitä tykkäsitte!
Ensi viikolla ei oo tulossa mitään terveellistä reseptivinkkiä, 

vaan jotain vähän (tai aika paljon) makeampaa ohjetta.

Herkullisia hetkiä,

Jenni

Instagram & Snapchat @zzenii

Maitorahkasta herkkua?

Mun ruokavalioon kuuluu ihan päivittäin maitorahka. Moni miettii, että se ei ole oikein minkään

(tai pahan) makuista rahkaa. Mulla on usein eväänä jossain ollessani maitorahka. Yleensä höystettynä mehukeitolla, marjoilla ja cashewpähkinöillä. Mehukeittoa ja marjojakin kun vaihtelee, niin ei kyllästy yhtään niin nopeasti. Yleensä mun vapaapäivinä käytän maitorahkaa osana smoothieta.

Tälläsistä aineksista mun smoothie koostui tällä kertaa:

1kpl 250g Pirkan rasvaton maitorahka

1kpl Banaani

1kpl Kiivi

100g Pakaste mansikoita

2dl Soija vanilja juomaa

Ripaus kookoshiutaleita

Helppoa ja sairaan hyvää! Kannattaa myös smoothien teossa vaihdella välillä hedelmiä ja marjoja mitä joukkoon laittaa ja rohkeasti kokeilla uusia makuelämyksiä.
Ja muuten yks vinkki vielä! Mä käytän mun smoothie laseina vanhoja suolakurkkupurkkeja.
Kyllä, suolakurkkupurkkeja! Noi on just sopivan kokosia smoothieille eikä tarvi
erikseen ostaa isompia laseja sitä varten.


Terveellisiä kokkausvinkkejä tulossa varmasti jatkossakin.

Seuraa mua myös Instagramissa ja Snapchatissa @zzenii
Herkullisia (ja terveellisiä) hetkiä,


Jenni

Materiaaliton helmikuu

Aina palkkapäivän lähestyessä mä mietin, mihin kaikkeen palkan käyttäisin. Toki aina ensin maksan vuokran ja kaikki laskut pois, ennenkuin teen muita ostoksia. Mutta huomaan usein selailevani netissä kaikkia eri vaatesivustoja ja suunnittelen tilaavani kaikenlaista jo ennen palkan tuloa. Lisäksi mietin oikeesti joskus että kai vaan saan ostettua jotain vaatteita tässä kuussa. Miksi? Miksi mun tarvisi ostaa joka kuukausi jotain uusia vaatteita, sisusjuttuja tai kosmetiikkaa? Ja tekeekö ne kaikki uudet jutut mut ihan oikeasti onnelliseksi? Nojoo, ainakin hetkellisesti.

Kyllä musta on mukavaa sisustaa mun kotia välillä uudelleen, hankkia uusia kosmetiikka juttuja testattavaksi ja uusia mun vaatekappia uusilla vaatteilla ja asusteilla. Mutta esimerkiksi nyt, kun olen laihduttanut ja vaatekokoni on jo muuttunut koolla - kahdella, on vaatteita jäänyt mulla aika paljon isoksi. Kaikenlisäksi "projekti" mun kroppani kanssa on kesken, niin en nää järkeä hankkia vaatteita, jotka jäisivät taas pian suuriksi. Silti tunnun niitä ostelevan...

Ehkä mulla on myös se vika, että haluan hankkia aina uusimpia trendi juttuja, koska ne ovat IN. 

Joo, en ihan kaikkea hanki mitä kauppoihin tulee, mutta tiedättehän nämä VS-tuoksut, Nike kengät, Calvinit yms... Mä tykkään niistä oikeasti ja käytänkin niitä, ainakin jonkun aikaa. Oon silti huomannut, että useamman muotivillityksen kanssa olen ollut vähän liian innoissani.
Esimerkiksi pitsi- ja peplumpaitoja tuli aikoinaan haalittua kymmenittäin vaatekaappiin. Nyt olen jo kaikki myynyt kirpparilla eteenpäin. Joten muistakaa tai mun pitäisi muistaa, että kohtuu kaikessa!
Sillä tälläkin hetkellä multa löytyy pari ikeallista vaatteita, jotka odottaa kirpparille menoa... Mutta silti mulla on edelleen vaatekaapit täynnä vaatteita. 

Siksi mä olenkin näin alkuun ainakin päättänyt pitää materiaalittoman helmikuun. En aio ostaa itselleni uusia vaatteita, kosmetiikkatuotteita tai sisustusjuttuja kotiin. Toivon, että alan ainakin nyt viimeistään miettimään mun ostokäyttäymistäni ja sitä mihin oikeasti olisi fiksuinta rahaa käyttää - tai säästää. Koska reissukuume mulla on aina päällä, niin ainakin ensimmäisenä olen päättänyt alkaa kierryttämään itselleni matkakassaa, jotta voin tulevaisuudessa toteuttaa matkahaaveitani!

Aionkin satsata tässä kuussa sitten ruokaan haha! Ja tietenkin säästää.
Haastan teidät kaikki muutkin materiaalittomalle helmikuulle tai maaliskulle jos tässä kuussa olette jo shoppailleet. Jos hyvin menee, niin ajattelin jatkaa tätä pidempääkin. Tietenkin jossain välissä täytyy ostaa shampoota, dödöä sun muita, mutta se sallittakoon.


Ensi kerralla ajattelinkin kirjotella tarkemmin tästä mun laihdutus ja elämäntapamuutoksesta vähän pidemmän kaavan mukaan - tai jopa parissa erissä postauksessa.
Onko siellä tästä aiheesta kiinnostuneita?



Nähdään taas pian,

Jenni

Kaikki alkaa...

 Kuka olen?

Hei kaikille! Näin lyhyesti esiteltynä..

Mä olen Jenni! 22-vuotias entinen porilainen, nykyinen espoolainen.

Rakastan valokuvausta, urheilua, pitkiä keskusteluja, kahvilassa yksin istuskelua,

aamulenkkejä, viinin litkimistä ja paljon kaikkea muuta.

Oon kirjoittanut blogia joskus ennenkin - sillon teininä.

Lupaan, että tästä tulee vähän erilaisempaa kuin silloin! Oon harkinnu blogin aloitusta nyt vuoden päivät. Viime keväänä kerroin siitä kavereilleni ja äidilleni, mutta en kerennyt ikinä aloittamaan muiden kiireiden vuoksi. Sen jälkeen oon vaan miettinyt, mistä oikeasti haluaisin kirjoittaa ja puhua. Mä rakastan valokuvausta todella paljon ja siksi varmasti nämä mun jutut tulee olemaan enemmän valokuva kuin teksti painotteisia. Uskon, että me tullaan tutustumaan tässä matkan varrella vielä paljon lisää, jos vain tahdot. Tässä kuitenkin lyhyt esittely siitä, mitä blogi tulee pitämään sisällään tulevaisuudessa...

  Terveelliset elämäntavat

Mä oon löytänyt urheilun uudelleen ja sen myötä olenkin tehnyt aika suuren elämäntapamuutoksen. Urheilen monta kertaan viikossa - koska oikeasti pidän siitä ja sen tuomasta mahtavasta olotilasta.
Eli ainakin urheilusta, laihduttamisesta ja terveellisistä elämäntavoista tulen kirjoittamaan tulevaisuudessa paljon! Ja kertomaan tietty tästä mun muutoksestani.

Pukeutuminen, laittautuminen ja ihonhoito

Luokittelen itseni näissä asioissa aika "normi tallaajaksi". Pidän laittautumisesta ja itsestään huolehtimisesta, varmasti meistä suurin osa. Pukeudun aika hillitysti ja simppelisti, meikkauksen suhteen toimin samoin. Ihonhoidon kanssa on ollut ylä- sekä alamäkiä, mutta uskon löytäneeni vihdoin sen kultaisen keskitien... Ehkä. Haluankin jakaa mun lemppari juttuja, niksejä ja vinkkejä.
Ja tietty kertoa mun tyylistä lisää! 

 

 

Valokuvaus ja videokuvaus

Rakastan valokuvausta, se ei varmaan jäänyt epäselväksi! Se on ollut mun intohimoni jo yläaste ajoilta saakka. Siitä kertonee myös ainut tatuointini, joka on kamera yläselässäni. Ja toivottavasti se suuri intohimo välittyy myös näistä kuvista. Pidän maisemakuvauksen lisäksi henkilökuvauksesta. Tuutte varmasti näkemään paaaaljon valokuvia erilaisista paikoista ja ihmisistä tulevaisuudessa täällä! Mutta mä haluaisin myös kokeilla tehdä videoita. Ehkä ensin sellasia perus höpöttely videoita, saa nähdä mihin ne sitten ajautuu ja johtaa. Innolla odotan niidenkin tekemistä!

 

 

 Mielipiteet ja keskustelut

Nyt yksin asuessani oon huomannu, miten usein löydän itseni miettimästä toinen toistaan syvällisempiä juttuja. Saattaa kulua parikin tuntia, kun makaan vaan sängyllä ja tuijotan kattoa. Se ja varmasti moni muukin asia on tehnyt musta paljon rennomman ja huolettomamman ihmisen, joka ei todellakaan stressaa enää pikku asioista. Mutta toki on asioita, jotka ahdistaa mua ja joista haluaisin puhua jonkun kanssa. En oo ikinä oikein ollut puhelimessa jutustelu tyyppiä, siks oliskin varmasti mukava kirjotella tännekkin vähän näitä syvällisempiä ajatuksia, kun sellainen olo iskee.

Tälläinen pieni esittely!

Toivottavasti tykkäsitte ja kommentoikaa ihmeessä, jos teillä heräs nyt jo jotain kysyttävää tai jos muuten vain haluatte sanoa jotain. Mua voi seurata myös muualla sosiaalisessa mediassa,

mm. Periscopessa, Snapchatissa tai Instagramissa @zzenii

Palaan tänne varmasti taas pian,

Jenni