Jos muistaisin elää myös tänään

Tiiättekö, kun odotatte ihan hirveästi jotain kivaa juttua, mikä on tapahtumassa lähitulevaisuudessa?

Parin viikon päästä on luvassa illanistujaiset ystävien kesken, kuukauden päästä olet menossa häihin, parin kuukauden päästä menet festareille, kesän päätteeksi menette vielä koko kaveriporukan kesken mökkeilemään... Ja kappas, siinä se kesä olikin. 

Musta tuntuu, että olen elänyt näin jo useamman vuoden. Odotan aina jotain mukavaa, mitä seuraavaksi on tapahtumassa. Kun se on ohi, alan odottamaan taas seuraavaa sovittua juttua.

Tuntuu, että arki tässä välissä on vain pakollista suorittamista. En ole nauttinut arkisista asioista, enkä juurikaan muista, mitä olen koko viikolla touhunnut ja tehnyt.
Musta on kamalaa huomata, miten nopeasti aika kuluu. Aina on yhtäkkiä taas joulu, sitten vappu ja kappas nyt kesä. Sitten synttärit ja taas onkin joulu. Mitä mä tein siinä välillä? En muista... 

Jotenkin havaihdun tähän asiaan bussissa istuessani. Mietein, että mitä tekisin ensi viikonloppuna? Ja mietein tätä asiaa siis bussissa viime lauantaina. En edes ajatellut, mitä tekisin maanantaina, tiistaina, keskiviikkona, torstaina tai perjantaina? Teen tällä hetkellä työtä, jota rakastan.
Musta on aina ihanaa, kun tulee maanantai. Pääsen töihin tapaamaan mahtavia työkavereitani ja joka päivä tutustumaan uusiin ihmisiin. Ja vaikka rakastan sitä, mitä arkeni pitää sisällään, tuntuu silti, että se on ollut mulle aina pelkkää suorittamista.
Mä en oo oikein löytänyt syytä mun ajatuksille ja jatkuville odotuksille.

Mulla on ystävä, joka on aina osannut elää päivä kerrallaan. Aina kun olen kysellyt häneltä, sopisiko nähdä viikonloppuna, lähdettäisiinkö ulos tai shoppailemaan,  hän yleensä vastaa "katsotaan sitä sillon". Mua on aina raivostuttanut, että häh, etkö muka voi sopia alkuviikosta, että näemme viikonloppuna?! Nyt mä ymmärrän mun ystävää. Toki on kiva, että on jotain suunnitelmia ja tapahtumia myös tulevaisuudessa.
Mutta haluan todellakin ottaa mallia hänestä! 

Haluan nauttia myös siitä arjesta viikonloppujen välillä.

Mä olen onnellisimmillani juuri nyt mun elämässä. Oon saavuttanut laihdutusprojektini tulokset, itsetuntoni on kohonnut älyttömästi, olen saanut upean työn,
mulla on mahtava perhe ja ystäväpiiri ja yleisesti voin hyvin ja olen iloinen. Kun muistaisi vielä elää myös tänään. Nauttia arkisista asioista eikä aina olla odottamassa huomista.

Halusin vaan myös kertoa että täällä ollaan. Aion jatkaa taas aktiivista kirjoittamista ja kuvaamista kaikista liikunta ja hyvinvointi jutuista. Mutta oonko ainoo, joka on elänyt näin?
Mä aion kuitenkin tehdä sillä muutoksen. Tänään. Nyt. 

Ihanaa kesän alkua kaikille,

Jenni