Jos muistaisin elää myös tänään

Tiiättekö, kun odotatte ihan hirveästi jotain kivaa juttua, mikä on tapahtumassa lähitulevaisuudessa?

Parin viikon päästä on luvassa illanistujaiset ystävien kesken, kuukauden päästä olet menossa häihin, parin kuukauden päästä menet festareille, kesän päätteeksi menette vielä koko kaveriporukan kesken mökkeilemään... Ja kappas, siinä se kesä olikin. 

Musta tuntuu, että olen elänyt näin jo useamman vuoden. Odotan aina jotain mukavaa, mitä seuraavaksi on tapahtumassa. Kun se on ohi, alan odottamaan taas seuraavaa sovittua juttua.

Tuntuu, että arki tässä välissä on vain pakollista suorittamista. En ole nauttinut arkisista asioista, enkä juurikaan muista, mitä olen koko viikolla touhunnut ja tehnyt.
Musta on kamalaa huomata, miten nopeasti aika kuluu. Aina on yhtäkkiä taas joulu, sitten vappu ja kappas nyt kesä. Sitten synttärit ja taas onkin joulu. Mitä mä tein siinä välillä? En muista... 

Jotenkin havaihdun tähän asiaan bussissa istuessani. Mietein, että mitä tekisin ensi viikonloppuna? Ja mietein tätä asiaa siis bussissa viime lauantaina. En edes ajatellut, mitä tekisin maanantaina, tiistaina, keskiviikkona, torstaina tai perjantaina? Teen tällä hetkellä työtä, jota rakastan.
Musta on aina ihanaa, kun tulee maanantai. Pääsen töihin tapaamaan mahtavia työkavereitani ja joka päivä tutustumaan uusiin ihmisiin. Ja vaikka rakastan sitä, mitä arkeni pitää sisällään, tuntuu silti, että se on ollut mulle aina pelkkää suorittamista.
Mä en oo oikein löytänyt syytä mun ajatuksille ja jatkuville odotuksille.

Mulla on ystävä, joka on aina osannut elää päivä kerrallaan. Aina kun olen kysellyt häneltä, sopisiko nähdä viikonloppuna, lähdettäisiinkö ulos tai shoppailemaan,  hän yleensä vastaa "katsotaan sitä sillon". Mua on aina raivostuttanut, että häh, etkö muka voi sopia alkuviikosta, että näemme viikonloppuna?! Nyt mä ymmärrän mun ystävää. Toki on kiva, että on jotain suunnitelmia ja tapahtumia myös tulevaisuudessa.
Mutta haluan todellakin ottaa mallia hänestä! 

Haluan nauttia myös siitä arjesta viikonloppujen välillä.

Mä olen onnellisimmillani juuri nyt mun elämässä. Oon saavuttanut laihdutusprojektini tulokset, itsetuntoni on kohonnut älyttömästi, olen saanut upean työn,
mulla on mahtava perhe ja ystäväpiiri ja yleisesti voin hyvin ja olen iloinen. Kun muistaisi vielä elää myös tänään. Nauttia arkisista asioista eikä aina olla odottamassa huomista.

Halusin vaan myös kertoa että täällä ollaan. Aion jatkaa taas aktiivista kirjoittamista ja kuvaamista kaikista liikunta ja hyvinvointi jutuista. Mutta oonko ainoo, joka on elänyt näin?
Mä aion kuitenkin tehdä sillä muutoksen. Tänään. Nyt. 

Ihanaa kesän alkua kaikille,

Jenni 

 

On yllättävän helppoa näyttää täysin erilaiselta

Moikka, elossa ollaan! Yritän saada tälle mun blogille selkeää suuntaa ja rajata postaukset
tiettyjen aihealueiden alle - jottei tästä syntyisi kunnon sekamelskan kaatopaikkaa.
Kuvat puhutkoon taas puolestaan. Ainakin meillä naisilla on helppoa tehdä itsestämme pieinilläkin jutuilla täysin erinäköisiä. Mun mielestä meikkaamisessa ja laittautumisessa ei ole mitään vikaa, päinvastoin! Pidän siitä, että saan laittaa itseni kauniiksi ja tykkään myös saada muilta naisilta inspistä omiin juttuihin. Uskon, että miestenkin silmään miellyttää enemmän huoliteltu nainen, vaikka monet sanovatkin arvostavansa luonnollisuutta.  No... alla olevissa kuvissa mulla on paskanen tukka ja hikinen naama, olen juuri tullut kuntosalilta. En ihmettele yhtään, etten sen kummemin herätä miehissä tai naisissa kiinnostuta ainakaan kuntosalilla. Ähkin siellä naama punaisena ja hiki valuu pitkin naamaa. Ja kyllä, olen ilman meikkiä. Aihe josta voisin väitellä vaikka maailman tappiin asti, on meikkaaminen kuntosalille... Jutellaan siitä joskus toiste.

Ja kas näin! Suihkussa käyty, hampaat harjattu ja lärvi meikattu. Hiuksia sävytin keltasuutta poistavilla shamppoolla ja hoitoaineella. Hampaat harjaan valkaisevalla hammastahnalla.
Ja kuvista löytyyki mun lempparituotteitani! Meikkaan yleensä aika hillitysti, en välitä sen suuremmin käyttää luomivärejä, rajauksia tai huulipunia - joskus kyllä hulluttelen ja käytän niitäkin!
On siis yllättävän helppoa saada itsestään aivan erinäköinen.

Mitäs tykkäsitte? Ajattelin myöhemmin videolla esitellä mun suosikki kauneustuotteita.

Ihanaa kevään odotusta,

Jenni

Ongelma painonpudotuksen jälkeen

Ongelma on se, että lähes kaikki vaatekaapin sisällöstä jää sulle isoksi... Pienet vaatteet eivät näytä hyvältä päällä, mutta voin kertoa, että eivät liian isotkaan. Mulla on tällä hetkellä ehkä max. 10 vaatekappaletta vaatekappissa, jotka on mulle oikeasti sopivia ja hyvin istuvia. Ilmaiseksi tälläisestä projektista ei todellakaan suoriudu. Nyt mulla on hidas projekti käynnissä, joka on vaatekaappien sisältöjen uusiminen. Itselläni ei ainakaa ole varaa hommata kaikkea kerralla, mutta hiljaa hyvä tulee. Ja koska painoa haluan vielä muutaman kilon tiputtaa, en viitsi hirveästi uusia vaatteita vielä hankkiakkaan. Kesällä sitten!

Mutta pikimmittä puheitta, tsekkaa video, niin tiedät mistä puhun!

Toivottavasti tykkäsitte videosta!

Nähdään taas,

Jenni

Vihdoin haluan olla minä

Mä olen usein elämäni aikana kokenut, etten ole ollut sitä mitä haluan. Ihan kun olisin ollut vangittuna mun kehoon, joka ei edes ole tuntunut omalta. Ennen yritin näyttää vain hyvältä muiden silmissä, en omissani. Yritin olla kokoajan parempi ihminen ja sellainen joka mielyttäisi kaikkia. Arvatkaa oliko ihan helvetin raskasta? Yhtä tänäpäivänä parasta ystävääni mielistelin kouluaikoina ainakin vuoden päivät, koska ajattelin ettei hän pitäisi minusta jos olisin oma itseni. Ja etenkin pelkäsin sitä ettei hän enää viettäisi aikaa kanssani. Etäännyimme vain siitä syystä, että minä en ollut se ihminen johon hän alunperin tutustui - onneksi nykyään asiat ovat toisin ja olemme hyviä ystäviä. 

Tuhlasin energiaani ihmisiin, jotka eivät oikeasti edes halunneet olla kavereitani, mutta minä halusin olla heidän. Olin valmis järjestämään illanistujaisia, lounastreffejä mitä vain. Kun viimeisen kerran kutsuin ihmisiä luokseni, ei kukaan tullut. Syitä syiden perään, miksei kukaan päässyt paikalle - eikä kukaan heistä ole tämän jälkeenkään ehdottanut tapaamista, enkä aio minäkään. En tarkoita tällä sitä, että ystävieni ja kavereideni tarvisi olla aina niitä, jotka ottavat minuun ensin yhteyttä. Saattaa kulua pitkiäkin aikoja, kunnes taas tapaamme ystävieni kanssa. Mutta kaikkein parasta siinä on se, että voimme olla molemmat omia itsejämme ja jatkaa siitä mihin viime kerralla jäimme. Vaikka olisimme puhumatta monen kuukauden ajan, tiedän että he ovat yhä ystäviäni - hiljaisuudesta huolimatta. Minun ei tarvitse todistaa heille viikottain olevani heidän ystävyytensä arvoinen. Saan olla juuri minä, hyvineä ja pahoine puolineni. 

Tämä mun oman kropan muokkausprojekti on tuonnut mulle paremman olon sekä ulkoisesti, että sisäisesti. Ensimmäistä kertaa elämässäni uskon itseäni, kun totean peiliin katsoessani näyttäväni hyvältä. Teetin juuri asuntoni valokuvakehyksiin kuvia minusta perheeni ja ystävieni kanssa. Muistot valokuvien takana ovat mitä parhaita, mutten olisi halunnut teettää oikeasti yhtäkään kuvaa itsestäni. Kun katsoan vanhoja kuviani, pidän itseäni kamalana. Ennen kun joku kysyi, mikä minussa on parasta, luettelin aina samat asiat: silmät, hiukset ja tissit. Nyt voin hyvillä mielin sanoa, että pidän itsestäni kokonaisuutena, en vain yhdestä tai muutamasta asiasta erityisesti.

 

En halua tällä tekstillä osoittaa, että kulkisin jotenkin nokkapystyssä tai ajattelisin olevani muita ihmisiä parempi. Mutta oikeasti tämän laihdutusprojektini aikana olen vasta alkanut miettiä itseäni ihmisenä syvällisemmin. En vieläkään tiedä täysin, mitä aion tehdä "isona", mutta tulevaisuus ei pelota mua kuten ennen. Oon jotenkin todella onnellinen just nyt. Oon päässyt niistä asioista eroon, joista stressasin ennen lähes päivittäin. Vaikka vietänkin paljon aikaa nykyään yksin, ei se haittaa minua ollenkaan. Ennen taas murehdin sitä, jos en päässyt johonkin bileisiin esimerkiksi töideni takia. Koin olevani automaattisesti ulkopuolinen, jos en päässyt paikalle. Onneksi tämäkin ajattelutapa on historiaa! 

En mitenkään edelläänkää koe olevani täydellinen - en usko että kukaan meistä. Mutta se, että voin hyvällä itsevarmuudella sanoa pitäväni itsestäni juuri tälläisenä kuin olen, on todella paljon. 

En voisi olla ylpeämpi itsestäni. Se että ole haastanut itseni monessa asiassa
ja pohdiskellut minua itseäni, on mahtavaa!

 

Ensimmäistä kertaa haluan myös todeta, että tässä on paljon onnistuneita valokuvia minusta. En nää kuvissa vain virheitä, kuten ennen. Kaksoisleukaa tai vatsamakkaraa, joka esti minua julkaisemasta kuvaa. Minulla itsevarmuus on kasvanut oman kehon muutokseni kautta, kaikki eivät tietenkään tarvi siihen ulkoista muuntautumista. Mutta olen onnelinen, että löysin "oman tieni onneen".

Mä haastan teidät kaikki pohtimaan itseänne ja varsinkin keskittymään asioihin,
jotka tekee just sut onnelliseksi!

-Jenni