On yllättävän helppoa näyttää täysin erilaiselta

Moikka, elossa ollaan! Yritän saada tälle mun blogille selkeää suuntaa ja rajata postaukset
tiettyjen aihealueiden alle - jottei tästä syntyisi kunnon sekamelskan kaatopaikkaa.
Kuvat puhutkoon taas puolestaan. Ainakin meillä naisilla on helppoa tehdä itsestämme pieinilläkin jutuilla täysin erinäköisiä. Mun mielestä meikkaamisessa ja laittautumisessa ei ole mitään vikaa, päinvastoin! Pidän siitä, että saan laittaa itseni kauniiksi ja tykkään myös saada muilta naisilta inspistä omiin juttuihin. Uskon, että miestenkin silmään miellyttää enemmän huoliteltu nainen, vaikka monet sanovatkin arvostavansa luonnollisuutta.  No... alla olevissa kuvissa mulla on paskanen tukka ja hikinen naama, olen juuri tullut kuntosalilta. En ihmettele yhtään, etten sen kummemin herätä miehissä tai naisissa kiinnostuta ainakaan kuntosalilla. Ähkin siellä naama punaisena ja hiki valuu pitkin naamaa. Ja kyllä, olen ilman meikkiä. Aihe josta voisin väitellä vaikka maailman tappiin asti, on meikkaaminen kuntosalille... Jutellaan siitä joskus toiste.

Ja kas näin! Suihkussa käyty, hampaat harjattu ja lärvi meikattu. Hiuksia sävytin keltasuutta poistavilla shamppoolla ja hoitoaineella. Hampaat harjaan valkaisevalla hammastahnalla.
Ja kuvista löytyyki mun lempparituotteitani! Meikkaan yleensä aika hillitysti, en välitä sen suuremmin käyttää luomivärejä, rajauksia tai huulipunia - joskus kyllä hulluttelen ja käytän niitäkin!
On siis yllättävän helppoa saada itsestään aivan erinäköinen.

Mitäs tykkäsitte? Ajattelin myöhemmin videolla esitellä mun suosikki kauneustuotteita.

Ihanaa kevään odotusta,

Jenni

Ongelma painonpudotuksen jälkeen

Ongelma on se, että lähes kaikki vaatekaapin sisällöstä jää sulle isoksi... Pienet vaatteet eivät näytä hyvältä päällä, mutta voin kertoa, että eivät liian isotkaan. Mulla on tällä hetkellä ehkä max. 10 vaatekappaletta vaatekappissa, jotka on mulle oikeasti sopivia ja hyvin istuvia. Ilmaiseksi tälläisestä projektista ei todellakaan suoriudu. Nyt mulla on hidas projekti käynnissä, joka on vaatekaappien sisältöjen uusiminen. Itselläni ei ainakaa ole varaa hommata kaikkea kerralla, mutta hiljaa hyvä tulee. Ja koska painoa haluan vielä muutaman kilon tiputtaa, en viitsi hirveästi uusia vaatteita vielä hankkiakkaan. Kesällä sitten!

Mutta pikimmittä puheitta, tsekkaa video, niin tiedät mistä puhun!

Toivottavasti tykkäsitte videosta!

Nähdään taas,

Jenni

Suolaista ja makeaa - gluteenittomana!

 Näitä kuvia lisäillessä iskee taas ihan hirveä makeanhimo... Toi mutakakku oli ihan älyttömän makeeta ja makeanhimo lähti pienelläkin palalla. Mutta haluaisin sitä kiitos nyt heti lisää nam!
En ole siis syömisieni kanssa missään kohtaan "täyskieltäytyjä" vaan kaikkea kohtuudella, eikö?
Pidän herkkupäivän yleensä kerran kahdessa viikossa ja kun herkkupäiväni on, niin syön kyllä kaikkea makeaa ja mättöä ihan olantakaa. Ne ketkä seuraa mua Snapissa, niin huomasivatkin varmaan, että maanantaina oli herkkupäivä... Haha!

Mutakakku

150g voita

1½ dl sokeria

3 munaa

3½ gluteenittomia jauhoja

½tl leivinjauhetta

2rkl kaakaojauhetta

150g taloussuklaata

Päällä

valkosuklaata

kindersuklaata

daimsuklaata

-Ekstrana laitoin kaukkutaikinaan Tazzan kaakaotiivistettä,
joka toi kakkuun entistä enemmän makeutta.
Aloita kakun valmistaminen vaahdottamalla pehmeä voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon munat yksitellen. Lisää kuivat aineet seoksena siivilän läpi.

Sulata paloiteltu suklaa esim. mikrossa keskiteholla. Tarkkaile sulamista, että suklaa ei pala. Lisää suklaasula kakkutaikinan joukkoon.

Leikkaa kakkuvuokaan (Ø 23 - 24 cm) pohjaa reilusti suurempi leivinpaperipala. Kaada taikina vuokaan leivinpaperin päälle.

 Paista kakku 200 asteessa 12 - 15 min. Kypsä mutakakku on pinnalta ja reunoilta kypsä, mutta sisältä pehmeän suklainen.

Anna kakun jäähtyä hetki. Ota kakku vuoasta, irrota paperi ja nosta varovasti tarjoiluvadille.

Sitten kokkailin myös suolaista piirakkaa. En ollut ennen ikinä tehnyt mitään suolaista kakkua.
En tiennyt, että sen pohja on niin helppo tehdä? Piti vielä googlailla uudelleen suolaisen piirakan pohjan ohjetta, kun en heti uskonut, että se on niin helppo... Lopputulos oli 10+! Äitikin kehu! 

Kinkku-pinaatti piirakka

Pohja

2½dl gluteenittomia jauhoja

100g voita

4rkl maitoa

Täyte

250g pakastepinaatteja

1 sipuli

150g ananasta

250g kinkkusuikaleita

200g creme fraichea

1dl maitoa

3 kananmunaa

haluamiasia mausteita

juustoraastetta päälle

Kuumenna uuni 200-asteiseksi. 

Sekoita voi ja jauhot, lisää maito ja sekoita taikinaksi. 

Painele taikina piirakkavuokaan (ø noin 23 cm). Laita jääkaappiin puoleksi tunniksi. 

Sulata pinaatit. Kuori ja viipaloi sipuli. Pilko ananakset. Sekoita crème fraiche, maito, kananmunat ja mausteet. Laita pinaatti, sipuli, kinkkusuikaleet ja ananakset piirakkapohjalle. Kaada päälle munamaito ja ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista noin 35-40 minuuttia.

Tälläsiä ohjeita tällä kertaa, suosittelen kokeilemaan molempia. Helppoja tehdä ja hyvän makuisia!
Tuota suolaistapiirakkaakin on helppo muunnella omilla mielitäytteillä sopivaksi - jäi itseä harmittamaan, etten lisännyt joukkoon aurajuustoa. Ensi kerralla sitten!


Herkkulisia hetkiä,

Jenni

Syöminen on tärkeää!

Hellurei! Tällä kertaa videolla jutustelen siitä, kuinka tärkeää oikeanlainen syöminen on ja kuinka se vaikuttaa laihduttamiseen. Ruokahan toimii meidän ihmisten polttoaineena ja ilman sitä emme jaksa suorittaa päivän askareitamme, saatika ylipäätänsä elää. En olen ikinä uskonut mihinkään pikamehudieetteihin eikä pitäisi kenenkään muunkaan! Oikeinlainen ja säännöllinen ruokailu ilman ahmimista ja itsensä ähkyynvetämistä toimii parhaiten, unohtamatta veden tankkausta.
Kurkka ihmeessä video, jos haluat kuunnella aiheesta lisää mun mielipiteitä! 

Videon musiikki: https://www.youtube.com/watch?v=FjNdYp2gXRY

Toivottavasti piditte videosta ja mukavaa alkavaa viikkoa kaikille,

Jenni

Snapchat & Instagram @zzenii

Vihdoin haluan olla minä

Mä olen usein elämäni aikana kokenut, etten ole ollut sitä mitä haluan. Ihan kun olisin ollut vangittuna mun kehoon, joka ei edes ole tuntunut omalta. Ennen yritin näyttää vain hyvältä muiden silmissä, en omissani. Yritin olla kokoajan parempi ihminen ja sellainen joka mielyttäisi kaikkia. Arvatkaa oliko ihan helvetin raskasta? Yhtä tänäpäivänä parasta ystävääni mielistelin kouluaikoina ainakin vuoden päivät, koska ajattelin ettei hän pitäisi minusta jos olisin oma itseni. Ja etenkin pelkäsin sitä ettei hän enää viettäisi aikaa kanssani. Etäännyimme vain siitä syystä, että minä en ollut se ihminen johon hän alunperin tutustui - onneksi nykyään asiat ovat toisin ja olemme hyviä ystäviä. 

Tuhlasin energiaani ihmisiin, jotka eivät oikeasti edes halunneet olla kavereitani, mutta minä halusin olla heidän. Olin valmis järjestämään illanistujaisia, lounastreffejä mitä vain. Kun viimeisen kerran kutsuin ihmisiä luokseni, ei kukaan tullut. Syitä syiden perään, miksei kukaan päässyt paikalle - eikä kukaan heistä ole tämän jälkeenkään ehdottanut tapaamista, enkä aio minäkään. En tarkoita tällä sitä, että ystävieni ja kavereideni tarvisi olla aina niitä, jotka ottavat minuun ensin yhteyttä. Saattaa kulua pitkiäkin aikoja, kunnes taas tapaamme ystävieni kanssa. Mutta kaikkein parasta siinä on se, että voimme olla molemmat omia itsejämme ja jatkaa siitä mihin viime kerralla jäimme. Vaikka olisimme puhumatta monen kuukauden ajan, tiedän että he ovat yhä ystäviäni - hiljaisuudesta huolimatta. Minun ei tarvitse todistaa heille viikottain olevani heidän ystävyytensä arvoinen. Saan olla juuri minä, hyvineä ja pahoine puolineni. 

Tämä mun oman kropan muokkausprojekti on tuonnut mulle paremman olon sekä ulkoisesti, että sisäisesti. Ensimmäistä kertaa elämässäni uskon itseäni, kun totean peiliin katsoessani näyttäväni hyvältä. Teetin juuri asuntoni valokuvakehyksiin kuvia minusta perheeni ja ystävieni kanssa. Muistot valokuvien takana ovat mitä parhaita, mutten olisi halunnut teettää oikeasti yhtäkään kuvaa itsestäni. Kun katsoan vanhoja kuviani, pidän itseäni kamalana. Ennen kun joku kysyi, mikä minussa on parasta, luettelin aina samat asiat: silmät, hiukset ja tissit. Nyt voin hyvillä mielin sanoa, että pidän itsestäni kokonaisuutena, en vain yhdestä tai muutamasta asiasta erityisesti.

 

En halua tällä tekstillä osoittaa, että kulkisin jotenkin nokkapystyssä tai ajattelisin olevani muita ihmisiä parempi. Mutta oikeasti tämän laihdutusprojektini aikana olen vasta alkanut miettiä itseäni ihmisenä syvällisemmin. En vieläkään tiedä täysin, mitä aion tehdä "isona", mutta tulevaisuus ei pelota mua kuten ennen. Oon jotenkin todella onnellinen just nyt. Oon päässyt niistä asioista eroon, joista stressasin ennen lähes päivittäin. Vaikka vietänkin paljon aikaa nykyään yksin, ei se haittaa minua ollenkaan. Ennen taas murehdin sitä, jos en päässyt johonkin bileisiin esimerkiksi töideni takia. Koin olevani automaattisesti ulkopuolinen, jos en päässyt paikalle. Onneksi tämäkin ajattelutapa on historiaa! 

En mitenkään edelläänkää koe olevani täydellinen - en usko että kukaan meistä. Mutta se, että voin hyvällä itsevarmuudella sanoa pitäväni itsestäni juuri tälläisenä kuin olen, on todella paljon. 

En voisi olla ylpeämpi itsestäni. Se että ole haastanut itseni monessa asiassa
ja pohdiskellut minua itseäni, on mahtavaa!

 

Ensimmäistä kertaa haluan myös todeta, että tässä on paljon onnistuneita valokuvia minusta. En nää kuvissa vain virheitä, kuten ennen. Kaksoisleukaa tai vatsamakkaraa, joka esti minua julkaisemasta kuvaa. Minulla itsevarmuus on kasvanut oman kehon muutokseni kautta, kaikki eivät tietenkään tarvi siihen ulkoista muuntautumista. Mutta olen onnelinen, että löysin "oman tieni onneen".

Mä haastan teidät kaikki pohtimaan itseänne ja varsinkin keskittymään asioihin,
jotka tekee just sut onnelliseksi!

-Jenni