Jos muistaisin elää myös tänään

Tiiättekö, kun odotatte ihan hirveästi jotain kivaa juttua, mikä on tapahtumassa lähitulevaisuudessa?

Parin viikon päästä on luvassa illanistujaiset ystävien kesken, kuukauden päästä olet menossa häihin, parin kuukauden päästä menet festareille, kesän päätteeksi menette vielä koko kaveriporukan kesken mökkeilemään... Ja kappas, siinä se kesä olikin. 

Musta tuntuu, että olen elänyt näin jo useamman vuoden. Odotan aina jotain mukavaa, mitä seuraavaksi on tapahtumassa. Kun se on ohi, alan odottamaan taas seuraavaa sovittua juttua.

Tuntuu, että arki tässä välissä on vain pakollista suorittamista. En ole nauttinut arkisista asioista, enkä juurikaan muista, mitä olen koko viikolla touhunnut ja tehnyt.
Musta on kamalaa huomata, miten nopeasti aika kuluu. Aina on yhtäkkiä taas joulu, sitten vappu ja kappas nyt kesä. Sitten synttärit ja taas onkin joulu. Mitä mä tein siinä välillä? En muista... 

Jotenkin havaihdun tähän asiaan bussissa istuessani. Mietein, että mitä tekisin ensi viikonloppuna? Ja mietein tätä asiaa siis bussissa viime lauantaina. En edes ajatellut, mitä tekisin maanantaina, tiistaina, keskiviikkona, torstaina tai perjantaina? Teen tällä hetkellä työtä, jota rakastan.
Musta on aina ihanaa, kun tulee maanantai. Pääsen töihin tapaamaan mahtavia työkavereitani ja joka päivä tutustumaan uusiin ihmisiin. Ja vaikka rakastan sitä, mitä arkeni pitää sisällään, tuntuu silti, että se on ollut mulle aina pelkkää suorittamista.
Mä en oo oikein löytänyt syytä mun ajatuksille ja jatkuville odotuksille.

Mulla on ystävä, joka on aina osannut elää päivä kerrallaan. Aina kun olen kysellyt häneltä, sopisiko nähdä viikonloppuna, lähdettäisiinkö ulos tai shoppailemaan,  hän yleensä vastaa "katsotaan sitä sillon". Mua on aina raivostuttanut, että häh, etkö muka voi sopia alkuviikosta, että näemme viikonloppuna?! Nyt mä ymmärrän mun ystävää. Toki on kiva, että on jotain suunnitelmia ja tapahtumia myös tulevaisuudessa.
Mutta haluan todellakin ottaa mallia hänestä! 

Haluan nauttia myös siitä arjesta viikonloppujen välillä.

Mä olen onnellisimmillani juuri nyt mun elämässä. Oon saavuttanut laihdutusprojektini tulokset, itsetuntoni on kohonnut älyttömästi, olen saanut upean työn,
mulla on mahtava perhe ja ystäväpiiri ja yleisesti voin hyvin ja olen iloinen. Kun muistaisi vielä elää myös tänään. Nauttia arkisista asioista eikä aina olla odottamassa huomista.

Halusin vaan myös kertoa että täällä ollaan. Aion jatkaa taas aktiivista kirjoittamista ja kuvaamista kaikista liikunta ja hyvinvointi jutuista. Mutta oonko ainoo, joka on elänyt näin?
Mä aion kuitenkin tehdä sillä muutoksen. Tänään. Nyt. 

Ihanaa kesän alkua kaikille,

Jenni 

 

Treenivaatteetko sen tekee?

Tsau! Ajattelin jakaa myös teidän kanssa vähän mun sali pukeutumistyyliä.

Aluksihan mulla ei olisi tullut kuuloonkaan ku alotin salilla käymisen,
että olisin päälleni vetänyt jonkun tiukan treenitopin?!
No nyt kun kroppa on kiinteytynyt hyvään tahtiin ja varsinkin omaan silmään mieluisaksi,
niin on treenipukeutuminenkin vähän muuttunut.
Eivät kaikki salivaatteeni kuitenkaan ole tiukkoja makkarankuoria, mutta suurin osa.
Itse ainakin pystyn helpommin treenaamaan istuvammissa vaatteeissa.
Kun heilun ja hytkyn salilla painojen ja laitteiden kanssa, ei jämäkkä ihonmyötäinen toppi yleensä liikahda mihinkään - saatika paljasta liikoja. Jos pidän hirveän löysiä t-paitoja tai toppeja päällä treenatessani, olen huomannut että ne nousevat ja roikkuvat niin,

 että melkein olisi ihan sama onko sitä yläosaa päällä vai ei.
Ja siis tämän koen vaan omalla kohdallani sopivammaksi vaihtoehdoksi, kukin ehdottomasti treenaa vaatetuksessa, jossa se tuntuu itselleen parhaimmalta!

Tässä nyt muutamat suosikki asut salille lähdettäessä.
Yleesnsä hankin kaikki treenivaatteeni Stadiumista tai Intersportista.
Adidas, Nike, Soc - kaikki menee!
Nyt onkin aika vetää trikoot jalkaan ja lähteä salille kyykkäämään.
Illalla pääseekin hyvän ystävän kanssa vähän juhlimaan!

Ihanaa viikonloppua kaikille,

Jenni

Kamera: Canon EOS 50D
Objektiivi: Samyang 8mm F3.5 Fisheye

Vapaapäivän Myday!

Etukäteen voin jo varoitella, että videollta et tule löytämään
mitään mielenkiintoista materiaalia haha! 

 Mun vapaapäivät on oikeesti sellasia "supertylsiä".
Käyn treenaamassa, syön ja vähän siivoilen.
Joskus oon hurja ja käyn kaupungilla ja nään kavereita! Mut harvoin... (Liian harvoin).
Siksi viikonloppua odotellessa!

Mitäs tykkäsitte mun ekasta Myday videosta? 

Ihanaa viikon jatkoa kaikille,

Jenni

Snapchat, Instagram & Periscope @zzenii

Mäkin tiedän miltä tuntuu olla läski

Aloin laihduttaa, koska en ollut tyytyväinen siihen miltä näytän.
Jos vaan voisin tsempata jokaista ihmistä kasvotusten,
joka kamppailee oman painonsa ja kehonsa, niin tekisin sen ehdottomasti.
Kertosin, kuinka se on aluksi ihan helvetin vaikeaa ja usko meinaa loppua joka toinen sekunti. Tuntuu, ettet ajattele mitään muuta kuin sitä, että syötkö oikein ja liikutko tarpeeksi?
Mutta se on kaikki sen vaivan arvoista. Pudotettuani haluamani kilot mietein vain,
miksi helvetissä en ryhtynyt tähän aikaisemmin?

On yllättävän helppoa näyttää täysin erilaiselta

Moikka, elossa ollaan! Yritän saada tälle mun blogille selkeää suuntaa ja rajata postaukset
tiettyjen aihealueiden alle - jottei tästä syntyisi kunnon sekamelskan kaatopaikkaa.
Kuvat puhutkoon taas puolestaan. Ainakin meillä naisilla on helppoa tehdä itsestämme pieinilläkin jutuilla täysin erinäköisiä. Mun mielestä meikkaamisessa ja laittautumisessa ei ole mitään vikaa, päinvastoin! Pidän siitä, että saan laittaa itseni kauniiksi ja tykkään myös saada muilta naisilta inspistä omiin juttuihin. Uskon, että miestenkin silmään miellyttää enemmän huoliteltu nainen, vaikka monet sanovatkin arvostavansa luonnollisuutta.  No... alla olevissa kuvissa mulla on paskanen tukka ja hikinen naama, olen juuri tullut kuntosalilta. En ihmettele yhtään, etten sen kummemin herätä miehissä tai naisissa kiinnostuta ainakaan kuntosalilla. Ähkin siellä naama punaisena ja hiki valuu pitkin naamaa. Ja kyllä, olen ilman meikkiä. Aihe josta voisin väitellä vaikka maailman tappiin asti, on meikkaaminen kuntosalille... Jutellaan siitä joskus toiste.

Ja kas näin! Suihkussa käyty, hampaat harjattu ja lärvi meikattu. Hiuksia sävytin keltasuutta poistavilla shamppoolla ja hoitoaineella. Hampaat harjaan valkaisevalla hammastahnalla.
Ja kuvista löytyyki mun lempparituotteitani! Meikkaan yleensä aika hillitysti, en välitä sen suuremmin käyttää luomivärejä, rajauksia tai huulipunia - joskus kyllä hulluttelen ja käytän niitäkin!
On siis yllättävän helppoa saada itsestään aivan erinäköinen.

Mitäs tykkäsitte? Ajattelin myöhemmin videolla esitellä mun suosikki kauneustuotteita.

Ihanaa kevään odotusta,

Jenni

Ongelma painonpudotuksen jälkeen

Ongelma on se, että lähes kaikki vaatekaapin sisällöstä jää sulle isoksi... Pienet vaatteet eivät näytä hyvältä päällä, mutta voin kertoa, että eivät liian isotkaan. Mulla on tällä hetkellä ehkä max. 10 vaatekappaletta vaatekappissa, jotka on mulle oikeasti sopivia ja hyvin istuvia. Ilmaiseksi tälläisestä projektista ei todellakaan suoriudu. Nyt mulla on hidas projekti käynnissä, joka on vaatekaappien sisältöjen uusiminen. Itselläni ei ainakaa ole varaa hommata kaikkea kerralla, mutta hiljaa hyvä tulee. Ja koska painoa haluan vielä muutaman kilon tiputtaa, en viitsi hirveästi uusia vaatteita vielä hankkiakkaan. Kesällä sitten!

Mutta pikimmittä puheitta, tsekkaa video, niin tiedät mistä puhun!

Toivottavasti tykkäsitte videosta!

Nähdään taas,

Jenni

Suolaista ja makeaa - gluteenittomana!

 Näitä kuvia lisäillessä iskee taas ihan hirveä makeanhimo... Toi mutakakku oli ihan älyttömän makeeta ja makeanhimo lähti pienelläkin palalla. Mutta haluaisin sitä kiitos nyt heti lisää nam!
En ole siis syömisieni kanssa missään kohtaan "täyskieltäytyjä" vaan kaikkea kohtuudella, eikö?
Pidän herkkupäivän yleensä kerran kahdessa viikossa ja kun herkkupäiväni on, niin syön kyllä kaikkea makeaa ja mättöä ihan olantakaa. Ne ketkä seuraa mua Snapissa, niin huomasivatkin varmaan, että maanantaina oli herkkupäivä... Haha!

Mutakakku

150g voita

1½ dl sokeria

3 munaa

3½ gluteenittomia jauhoja

½tl leivinjauhetta

2rkl kaakaojauhetta

150g taloussuklaata

Päällä

valkosuklaata

kindersuklaata

daimsuklaata

-Ekstrana laitoin kaukkutaikinaan Tazzan kaakaotiivistettä,
joka toi kakkuun entistä enemmän makeutta.
Aloita kakun valmistaminen vaahdottamalla pehmeä voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon munat yksitellen. Lisää kuivat aineet seoksena siivilän läpi.

Sulata paloiteltu suklaa esim. mikrossa keskiteholla. Tarkkaile sulamista, että suklaa ei pala. Lisää suklaasula kakkutaikinan joukkoon.

Leikkaa kakkuvuokaan (Ø 23 - 24 cm) pohjaa reilusti suurempi leivinpaperipala. Kaada taikina vuokaan leivinpaperin päälle.

 Paista kakku 200 asteessa 12 - 15 min. Kypsä mutakakku on pinnalta ja reunoilta kypsä, mutta sisältä pehmeän suklainen.

Anna kakun jäähtyä hetki. Ota kakku vuoasta, irrota paperi ja nosta varovasti tarjoiluvadille.

Sitten kokkailin myös suolaista piirakkaa. En ollut ennen ikinä tehnyt mitään suolaista kakkua.
En tiennyt, että sen pohja on niin helppo tehdä? Piti vielä googlailla uudelleen suolaisen piirakan pohjan ohjetta, kun en heti uskonut, että se on niin helppo... Lopputulos oli 10+! Äitikin kehu! 

Kinkku-pinaatti piirakka

Pohja

2½dl gluteenittomia jauhoja

100g voita

4rkl maitoa

Täyte

250g pakastepinaatteja

1 sipuli

150g ananasta

250g kinkkusuikaleita

200g creme fraichea

1dl maitoa

3 kananmunaa

haluamiasia mausteita

juustoraastetta päälle

Kuumenna uuni 200-asteiseksi. 

Sekoita voi ja jauhot, lisää maito ja sekoita taikinaksi. 

Painele taikina piirakkavuokaan (ø noin 23 cm). Laita jääkaappiin puoleksi tunniksi. 

Sulata pinaatit. Kuori ja viipaloi sipuli. Pilko ananakset. Sekoita crème fraiche, maito, kananmunat ja mausteet. Laita pinaatti, sipuli, kinkkusuikaleet ja ananakset piirakkapohjalle. Kaada päälle munamaito ja ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista noin 35-40 minuuttia.

Tälläsiä ohjeita tällä kertaa, suosittelen kokeilemaan molempia. Helppoja tehdä ja hyvän makuisia!
Tuota suolaistapiirakkaakin on helppo muunnella omilla mielitäytteillä sopivaksi - jäi itseä harmittamaan, etten lisännyt joukkoon aurajuustoa. Ensi kerralla sitten!


Herkkulisia hetkiä,

Jenni