On yllättävän helppoa näyttää täysin erilaiselta

Moikka, elossa ollaan! Yritän saada tälle mun blogille selkeää suuntaa ja rajata postaukset
tiettyjen aihealueiden alle - jottei tästä syntyisi kunnon sekamelskan kaatopaikkaa.
Kuvat puhutkoon taas puolestaan. Ainakin meillä naisilla on helppoa tehdä itsestämme pieinilläkin jutuilla täysin erinäköisiä. Mun mielestä meikkaamisessa ja laittautumisessa ei ole mitään vikaa, päinvastoin! Pidän siitä, että saan laittaa itseni kauniiksi ja tykkään myös saada muilta naisilta inspistä omiin juttuihin. Uskon, että miestenkin silmään miellyttää enemmän huoliteltu nainen, vaikka monet sanovatkin arvostavansa luonnollisuutta.  No... alla olevissa kuvissa mulla on paskanen tukka ja hikinen naama, olen juuri tullut kuntosalilta. En ihmettele yhtään, etten sen kummemin herätä miehissä tai naisissa kiinnostuta ainakaan kuntosalilla. Ähkin siellä naama punaisena ja hiki valuu pitkin naamaa. Ja kyllä, olen ilman meikkiä. Aihe josta voisin väitellä vaikka maailman tappiin asti, on meikkaaminen kuntosalille... Jutellaan siitä joskus toiste.

Ja kas näin! Suihkussa käyty, hampaat harjattu ja lärvi meikattu. Hiuksia sävytin keltasuutta poistavilla shamppoolla ja hoitoaineella. Hampaat harjaan valkaisevalla hammastahnalla.
Ja kuvista löytyyki mun lempparituotteitani! Meikkaan yleensä aika hillitysti, en välitä sen suuremmin käyttää luomivärejä, rajauksia tai huulipunia - joskus kyllä hulluttelen ja käytän niitäkin!
On siis yllättävän helppoa saada itsestään aivan erinäköinen.

Mitäs tykkäsitte? Ajattelin myöhemmin videolla esitellä mun suosikki kauneustuotteita.

Ihanaa kevään odotusta,

Jenni

Ongelma painonpudotuksen jälkeen

Ongelma on se, että lähes kaikki vaatekaapin sisällöstä jää sulle isoksi... Pienet vaatteet eivät näytä hyvältä päällä, mutta voin kertoa, että eivät liian isotkaan. Mulla on tällä hetkellä ehkä max. 10 vaatekappaletta vaatekappissa, jotka on mulle oikeasti sopivia ja hyvin istuvia. Ilmaiseksi tälläisestä projektista ei todellakaan suoriudu. Nyt mulla on hidas projekti käynnissä, joka on vaatekaappien sisältöjen uusiminen. Itselläni ei ainakaa ole varaa hommata kaikkea kerralla, mutta hiljaa hyvä tulee. Ja koska painoa haluan vielä muutaman kilon tiputtaa, en viitsi hirveästi uusia vaatteita vielä hankkiakkaan. Kesällä sitten!

Mutta pikimmittä puheitta, tsekkaa video, niin tiedät mistä puhun!

Toivottavasti tykkäsitte videosta!

Nähdään taas,

Jenni

Vihdoin haluan olla minä

Mä olen usein elämäni aikana kokenut, etten ole ollut sitä mitä haluan. Ihan kun olisin ollut vangittuna mun kehoon, joka ei edes ole tuntunut omalta. Ennen yritin näyttää vain hyvältä muiden silmissä, en omissani. Yritin olla kokoajan parempi ihminen ja sellainen joka mielyttäisi kaikkia. Arvatkaa oliko ihan helvetin raskasta? Yhtä tänäpäivänä parasta ystävääni mielistelin kouluaikoina ainakin vuoden päivät, koska ajattelin ettei hän pitäisi minusta jos olisin oma itseni. Ja etenkin pelkäsin sitä ettei hän enää viettäisi aikaa kanssani. Etäännyimme vain siitä syystä, että minä en ollut se ihminen johon hän alunperin tutustui - onneksi nykyään asiat ovat toisin ja olemme hyviä ystäviä. 

Tuhlasin energiaani ihmisiin, jotka eivät oikeasti edes halunneet olla kavereitani, mutta minä halusin olla heidän. Olin valmis järjestämään illanistujaisia, lounastreffejä mitä vain. Kun viimeisen kerran kutsuin ihmisiä luokseni, ei kukaan tullut. Syitä syiden perään, miksei kukaan päässyt paikalle - eikä kukaan heistä ole tämän jälkeenkään ehdottanut tapaamista, enkä aio minäkään. En tarkoita tällä sitä, että ystävieni ja kavereideni tarvisi olla aina niitä, jotka ottavat minuun ensin yhteyttä. Saattaa kulua pitkiäkin aikoja, kunnes taas tapaamme ystävieni kanssa. Mutta kaikkein parasta siinä on se, että voimme olla molemmat omia itsejämme ja jatkaa siitä mihin viime kerralla jäimme. Vaikka olisimme puhumatta monen kuukauden ajan, tiedän että he ovat yhä ystäviäni - hiljaisuudesta huolimatta. Minun ei tarvitse todistaa heille viikottain olevani heidän ystävyytensä arvoinen. Saan olla juuri minä, hyvineä ja pahoine puolineni. 

Tämä mun oman kropan muokkausprojekti on tuonnut mulle paremman olon sekä ulkoisesti, että sisäisesti. Ensimmäistä kertaa elämässäni uskon itseäni, kun totean peiliin katsoessani näyttäväni hyvältä. Teetin juuri asuntoni valokuvakehyksiin kuvia minusta perheeni ja ystävieni kanssa. Muistot valokuvien takana ovat mitä parhaita, mutten olisi halunnut teettää oikeasti yhtäkään kuvaa itsestäni. Kun katsoan vanhoja kuviani, pidän itseäni kamalana. Ennen kun joku kysyi, mikä minussa on parasta, luettelin aina samat asiat: silmät, hiukset ja tissit. Nyt voin hyvillä mielin sanoa, että pidän itsestäni kokonaisuutena, en vain yhdestä tai muutamasta asiasta erityisesti.

 

En halua tällä tekstillä osoittaa, että kulkisin jotenkin nokkapystyssä tai ajattelisin olevani muita ihmisiä parempi. Mutta oikeasti tämän laihdutusprojektini aikana olen vasta alkanut miettiä itseäni ihmisenä syvällisemmin. En vieläkään tiedä täysin, mitä aion tehdä "isona", mutta tulevaisuus ei pelota mua kuten ennen. Oon jotenkin todella onnellinen just nyt. Oon päässyt niistä asioista eroon, joista stressasin ennen lähes päivittäin. Vaikka vietänkin paljon aikaa nykyään yksin, ei se haittaa minua ollenkaan. Ennen taas murehdin sitä, jos en päässyt johonkin bileisiin esimerkiksi töideni takia. Koin olevani automaattisesti ulkopuolinen, jos en päässyt paikalle. Onneksi tämäkin ajattelutapa on historiaa! 

En mitenkään edelläänkää koe olevani täydellinen - en usko että kukaan meistä. Mutta se, että voin hyvällä itsevarmuudella sanoa pitäväni itsestäni juuri tälläisenä kuin olen, on todella paljon. 

En voisi olla ylpeämpi itsestäni. Se että ole haastanut itseni monessa asiassa
ja pohdiskellut minua itseäni, on mahtavaa!

 

Ensimmäistä kertaa haluan myös todeta, että tässä on paljon onnistuneita valokuvia minusta. En nää kuvissa vain virheitä, kuten ennen. Kaksoisleukaa tai vatsamakkaraa, joka esti minua julkaisemasta kuvaa. Minulla itsevarmuus on kasvanut oman kehon muutokseni kautta, kaikki eivät tietenkään tarvi siihen ulkoista muuntautumista. Mutta olen onnelinen, että löysin "oman tieni onneen".

Mä haastan teidät kaikki pohtimaan itseänne ja varsinkin keskittymään asioihin,
jotka tekee just sut onnelliseksi!

-Jenni

Sano heippa läskille

Näin mä päätin tehdä. 24.10 mä olin vielä baarissa jonka jälkeen tiestysti hain kunnon yömätöt Burger Kingistä. 25.10 sunnuntaina krapulassa mässytin sitten vähän lisää paskaa nassuuni.

26.10 kaikki alkoi...

Mä aloitin elämäni ensimmäistä kertaa tosissani dietin. Just täyttänyt 22 vuotta ja päätin että nyt tai ei koskaan. Siihen asti olin miettinyt "haluanko loppuelämäni nauttia herkuista ja hyvistä ruuista vai haluanko laihduttaa". Halusin aina nauttia ruuasta... No jossain vaiheessa rupesin miettimään asiaa uudelleen "haluanko näyttää helvetin hyvältä ja timmiltä vai haluanko olla plösö ja kulkea epämukavan tiukoissa vaatteissa loppuelämäni?".

 

Nää muutamat kuvat kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa. Oli niin epämukavaa olla omassa kehossaan. Nyt näitä kuvia lisäillessä mua itkettää. Miks mä oon antanut itteni näyttää tolta? Oli helppo nappailla itsestä myös sellaisia kuvia, joissa näytin solakammalta ja hyvältä, mutta se antoi musta ihan väärän kuvan. En ihmettele yhtään, vaikka useampi Tinder -tuttavuus olisi pettynyt muhun nähdessään livenä (sovelluksessa ollaan valitettavasti kyllä todella ulkonäköpainotteisesti). Joskus joku mies mulle siellä jopa kirjotti: "Oot varmaan läski kun sulla ei ole kuin kasvokuvia" ja joo, se oli totta. Sillon en myöntänyt sitä itselleni. Sanoin aina, että multa löytyy hieman ylimäärästä. Nyt sen oikeasti vasta näkee, miten paljon sitä ylimäärästä oli...

26.10 alotin sitten FitFarmin kuusi viikkoa kestävän Superdietti nettivalmennuksen. Perustimme kaikille aloittajille Facebook-ryhmän, jossa jaoimme sitten tuloksiamme ja reseptejä ja kaikkea muuta koko kuuden viikon aikana ja edelleen juttelemme siellä. Huomasin miten harmittavan moni lipsui jo muutaman päivän jälkeen. Mä olin päättänyt että en saatana anna periksi, mä vien tän loppuun asti - ja pidemmällekkin. Päätin oikeasti, että mä teen tän nyt - tai en koskaan.

Tässä on mun ensimmäiset muutoskuvat. Diettiä oli tässä vaiheessa takana neljä viikkoa! Ilman näitä valokuvia en olis edes uskonut, että oon muuttunut näin paljon. Orjallisesti joka päivä peiliin tuijottaneena, olin varma ettei muutosta ollut tullut lainkaan. Onneksi otin valokuvat! 

Tässä onkin sitten kuvia taas noin kuukauden jälkeen - joulun maista. Virallinen dietti osuus oli ohi, mutta mä jatkoin edelleen samoilla ohjeilla eteenpäin. Jouluaaton aamuna kiloja oli pudonnut -9,5kg ja diettiä oli tuolloin takanapäin siis kaksi kuukautta!!!

Ja tässä mä olen nyt. Kaksi vaatekokoa pienempänä. -12 kiloa kevyempänä.
Lantiolta -18cm ja vyötäröltä -19cm kaveampana.

Mä en ikinä uskonut pääseväni "takatisseistä" eroon, saatika jenkkakahvoista.
Mä en ikinä uskonut pukevani salille tiukkaa treenitoppia - nyt en käytä muuta.
Mä en ikinä uskonut olevani näin itsevarma ja ylpeä itsestäni.
Mä en ikinä uskonut pystyväni tähän.
Mutta tässä sitä jumalauta ollaan! Ja sen vaan sanon, että kaikki mitä ajattelet, ettet pystyisi tähän, on vain tekosyitä sun korvies välissä! Jos mä pystyin tähän, tähän pystyy kuka vaan.
Säännölliset ja terveelliset ruokailut, paljon vettä ja säännöllistä treeniä - muuta siihen ei vaadita. Mä en oo kertaakaan nähnyt nälkää tänä aikana ja ei hätää, en tule näkemäänkään! Jatkan siis edelleen Superdietin ruokavaliolla (vähän itse sovellettuna) ja tavoitteena ainakin -15kg.
Kyllä sekin kesään mennessä saadaan viimeistään pois!
Unohdin varmaan sanoa monia asioita, mutta kuvat puhukoon puolestaan.

Jos sulle kuitenkin heräs jotain kysymyksiä vielä koskien mun diettiä tai ihan mitä vaan, niin laita kommenttia tai spostia (jenni.virta@hotmail.fi - ja kyllä se on .fi) tulemaan. Jos kysymyksiä tulee enemmänkin, vastailen niihin videon muodossa ensi viikolla!


Nyt kaikki oikeasti kesäkuntoon 2016 valmistautumaan!

Ole rohkea ja ylitä itsesi,

Jenni

Kaikki alkaa...

 Kuka olen?

Hei kaikille! Näin lyhyesti esiteltynä..

Mä olen Jenni! 22-vuotias entinen porilainen, nykyinen espoolainen.

Rakastan valokuvausta, urheilua, pitkiä keskusteluja, kahvilassa yksin istuskelua,

aamulenkkejä, viinin litkimistä ja paljon kaikkea muuta.

Oon kirjoittanut blogia joskus ennenkin - sillon teininä.

Lupaan, että tästä tulee vähän erilaisempaa kuin silloin! Oon harkinnu blogin aloitusta nyt vuoden päivät. Viime keväänä kerroin siitä kavereilleni ja äidilleni, mutta en kerennyt ikinä aloittamaan muiden kiireiden vuoksi. Sen jälkeen oon vaan miettinyt, mistä oikeasti haluaisin kirjoittaa ja puhua. Mä rakastan valokuvausta todella paljon ja siksi varmasti nämä mun jutut tulee olemaan enemmän valokuva kuin teksti painotteisia. Uskon, että me tullaan tutustumaan tässä matkan varrella vielä paljon lisää, jos vain tahdot. Tässä kuitenkin lyhyt esittely siitä, mitä blogi tulee pitämään sisällään tulevaisuudessa...

  Terveelliset elämäntavat

Mä oon löytänyt urheilun uudelleen ja sen myötä olenkin tehnyt aika suuren elämäntapamuutoksen. Urheilen monta kertaan viikossa - koska oikeasti pidän siitä ja sen tuomasta mahtavasta olotilasta.
Eli ainakin urheilusta, laihduttamisesta ja terveellisistä elämäntavoista tulen kirjoittamaan tulevaisuudessa paljon! Ja kertomaan tietty tästä mun muutoksestani.

Pukeutuminen, laittautuminen ja ihonhoito

Luokittelen itseni näissä asioissa aika "normi tallaajaksi". Pidän laittautumisesta ja itsestään huolehtimisesta, varmasti meistä suurin osa. Pukeudun aika hillitysti ja simppelisti, meikkauksen suhteen toimin samoin. Ihonhoidon kanssa on ollut ylä- sekä alamäkiä, mutta uskon löytäneeni vihdoin sen kultaisen keskitien... Ehkä. Haluankin jakaa mun lemppari juttuja, niksejä ja vinkkejä.
Ja tietty kertoa mun tyylistä lisää! 

 

 

Valokuvaus ja videokuvaus

Rakastan valokuvausta, se ei varmaan jäänyt epäselväksi! Se on ollut mun intohimoni jo yläaste ajoilta saakka. Siitä kertonee myös ainut tatuointini, joka on kamera yläselässäni. Ja toivottavasti se suuri intohimo välittyy myös näistä kuvista. Pidän maisemakuvauksen lisäksi henkilökuvauksesta. Tuutte varmasti näkemään paaaaljon valokuvia erilaisista paikoista ja ihmisistä tulevaisuudessa täällä! Mutta mä haluaisin myös kokeilla tehdä videoita. Ehkä ensin sellasia perus höpöttely videoita, saa nähdä mihin ne sitten ajautuu ja johtaa. Innolla odotan niidenkin tekemistä!

 

 

 Mielipiteet ja keskustelut

Nyt yksin asuessani oon huomannu, miten usein löydän itseni miettimästä toinen toistaan syvällisempiä juttuja. Saattaa kulua parikin tuntia, kun makaan vaan sängyllä ja tuijotan kattoa. Se ja varmasti moni muukin asia on tehnyt musta paljon rennomman ja huolettomamman ihmisen, joka ei todellakaan stressaa enää pikku asioista. Mutta toki on asioita, jotka ahdistaa mua ja joista haluaisin puhua jonkun kanssa. En oo ikinä oikein ollut puhelimessa jutustelu tyyppiä, siks oliskin varmasti mukava kirjotella tännekkin vähän näitä syvällisempiä ajatuksia, kun sellainen olo iskee.

Tälläinen pieni esittely!

Toivottavasti tykkäsitte ja kommentoikaa ihmeessä, jos teillä heräs nyt jo jotain kysyttävää tai jos muuten vain haluatte sanoa jotain. Mua voi seurata myös muualla sosiaalisessa mediassa,

mm. Periscopessa, Snapchatissa tai Instagramissa @zzenii

Palaan tänne varmasti taas pian,

Jenni